Minua pyydettiin maastoestetuomariksi Keravalle ensi sunnuntaina SM-kisoihin, ja tottakai suostuin. Itse olisin mennyt lauantaina kilpailemaan, mutta silloin on tätini juhlat. Sunnuntaina taas en itse voisi mennä kilpailemaan kun ei sopivaa luokkaa ole, mutta toimihenkilöksi on kiva osallistua. Mulla on koulutus perjantaina illalla tai sunnuntaina aamulla, taidan mennä sunnuntai-aamuna, että varmasti muistan kaikki asiat.
Tein pienen jekun teille, nimittäin siirsinkin kävelypäivän huomiseksi vaikka sen piti olla tänään. Koska tänään Viivi tuli mukaan tallille, sain kuvia ja apuja, joten hyppäsin Popsulla pitkästä aikaa kunnolla.
Kävelin pitkät alkukäynnit ja käyntiverkkasin vielä jonkinverran, otin vähän ravia ja laukkaa, sekä tein alkuhypyt kahdella pienellä pystyllä ja pienellä okserilla. Sitten kävelin vähän aikaa, kunnes aloin hyppäämään. Taisin alussa jopa sanoa Viiville että tää menee tänään huonosti, kun ei tunnu hyvältä, mutta toisin kävikin.
Tulin ensin pientä kolmen askeleen linjaa, joka koostui okserista ja pystyesteestä. Se oli tosi sujuva väli pienemmillä esteille, mutta kun nostettiin esteitä noin 90cm korkeiksi, niin väli jäi aika lyhyeksi. Sitten tulin kolmois-sarjaa, ensin pienempänä ja sitten aivan valtavan kokoisena. Kolmois-sarja oli tämänlainen: pysty, 1 laukka-askel, okseri, 2 laukka-askelta, muuri. Ensin esteen oli sinä 80-90cm korkeita, mutta lopuksi viimeinen jopa 140cm. Ensimmäinen pysty jäi 80cm kokoiseksi, okseri oli korkeimmillaan ehkä 90cm ja muuri oli 140cm vikalla kerralla. Oli vähän kammottavaa tulla sitä, kun meinas tolpat loppua kesken. Popsu on kyllä niin mahtava elukka, kertaakaan ei tämä jättieste pudonnut, eikä tullut mitään rysäytyksiä tai hassuja hyppyjä. Mahtavaa!
 |
| ei meillä turhaan ole vatsapanssaria |
Nämä korkeushypyt kyllä saa jäädä, sillä me tarvitsemme enemmän pienillä esteillä treenaamista ja tarkkuutta kaikkeen.
Pitkät loppukäynnit ja sitten linimentit jalkoihin ja kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti